Tänään oltiin Aidan kanssa tutustumassa ekaa kertaa agilityn iloihin. Omalla mittakaavalla taas pitkän ajan jälkeen muistin, minkä takia rakastan kyseistä lajia. Ilo, kun koira selvästi nauttii tekemisestä.. Ilo, kun huomaat millä vauhdilla pennunkin hoksottimet toimii.. Ja sitten se, että pääsee alusta asti tekemään puhtaalta pöydältä koulutuksen! Päätin, että Aidan kouluttamisessa en lähde opettamaan uutta asiaa ennenkuin olen pyytänyt siihen neuvoja sellaiselta, joka kyseisen asian osaa oikeasti hyvin. Suurella innolla odottelen monia tulevia treenejä! ♥ Niin tyhmä kumminkin tänään sitten olin, etten tajunnut pyytää ketään kuvaamaan mitään suorituksia :D Noo, kerkeehän sitä..
Sitten ei niin iloisiin asioihin.. Aidalla on tullut tämä "tuhoan kaiken, heti, tässä ja nyt!!" -vaihe. Sitä on saanut todistaa muun muassa: palasiksi jyrsitty hiustenkuivaaja, pienempi kameralaukkuni, yksi paita, jatkojohto ja lautapelin pakkaus sekä näiden lisäksi pisupaperit on kivaa repiä tuhannen silpuksi ja levittää mun sängylle. Mikäs siinä, kaikkea saa ostettua uutta, mutta kyllä noina hetkinä tekee mieli kiroilla niin paljon kun vaan pystyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti