Aidan agilitytreenit

Tänään hirveästä helteestä huolimatta oltiin syyskauden ensimmäisissä treeneissä. Kesän aikana agilityn treenailu on jäänyt vähemmälle, mutta kivasti oli Aidalla muistissa esimerkiksi keppien perusteet. Kesän aikana oon tehnyt lähinnä vaan ohjauksia. Tänään keppikujaa kavennettiin noin 10 senttiin, Aida joutui jo tekemään pujotteluliikettä jonkin verran. Myös etäisyyttä otettiin jo sekä vähän kulmaa, että lähtee hakemaan ensimmäistä väliä.

Tänään paneuduttiin myös kontakteihin kunnolla. Mulla on se ongelma, etten oo koskaan joutunut koiralle varsinaisesti opettamaan kontakteja, vaan Taika aina otti ne hyvin, kun osasi askeltaa ylösmenoille oikein ja tulla tarpeeksi rauhassa alastulon. Aida taas on niin kiihkeä, ettei se malta keskittyä, joten sen kanssa kontaktit on pakko opettaa kunnolla. Klikkerin kanssa siis sitä treenaillaan nyt, ja tänään Aida tuntui hiffaavan, mistä siinä oli kyse. Nyt kotona jatketaan tyynyn kanssa treenailua.

Oli kiva pitkästä aikaa olla kentällä, nähdä treenikaverit ja päästä tekemään kunnolla. Helteen takia ei juostu ollenkaan, mutta nämä yksittäisten esteiden tekeminen kävi paremmin kuin hyvin.

Synttäripäivä

Onnea rakkaalle Taikalle pilvireunalle! Tänään olisi tullut 11 vuotta täyteen.. Ikävä on kova!

Päivittelyä (ja Aidan juoksut)

Taikan kuoleman jälkeen kiinnostus lähes kaikkea päivittelyä, kuvien lisäilyä ja muuta blogiin liittyvää on ollut pyöreä nolla. Tää vähän päälle pari kuukautta on ollut aika vaikeaa, ikävä on kokoajan ja itkettyä tulee vieläkin pariin kertaan viikossa. Onneksi on Aida-ilopilleri lohduttamassa, vaikka alussa meinasin vähän liikaa purkaa surua ja kiukkua siihen. Hienosti lapsi kuitenkin on selvinnyt ja varmaan osittain myös ymmärtänyt mun turhautumisen ja passiivisuuden. Aidassa en oo sen suurempaa muutosta Taikan poismenon jälkeen huomannut, ruokaa se syö tosi vähän, mutta on silti pirteä ja hyvinvoiva.

Kevät on mennyt treenatessa agilitya ja jonkin verran myös tokoa. Aidan kanssa treenaillaan tällä hetkellä 25 cm korkuisilla hypyillä, hyppytekniikan opetan sitten erikseen kun ohjaukset ja radan sujuminen on kunnossa. Kiire mulla ei ole starttaamaan, vaan kaiken pitää olla täysin kunnossa ennen kisoja. Alku oli vähän takkuilevaa, ei oikeen löydetty yhteistä säveltä kiiturin kanssa.. Ahkerasti kumminkin ollaan treenattu ja tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että Aida irtoaa aika mukavasti, lähtee ohjauksiin mukaan hyvin ja on innokas. Keppejä ollaan treenattu kujalla, ja sen leveys tällä hetkellä noin 15 cm, jossa joutuu jo jonkin verran tekemään mutkittelua edetessään. Kontakteissa olen ollut suoraan sanottuna laiska. Pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa kunnolla opettamaan niitä, tyylinä meillä 2on 2off.

Wian kanssa löydettiin taas uusia ulottuvuuksia. Rimaongelma meillä on edelleen, mutta pudotteluun on löytynyt aika varma syy. Mun pitää katsoa koiraa i-h-a-n  k-o-k-o-a-j-a-n. Ja antaa sille rauha suorittaa hypyt, eli ei esim. käsiä alas ennen kuin Wia on laskeutunut hypystä. Aika huonosti Wia kestää myös sitä, että oon sen edellä, joten jos vaan rata sallii, niin ohjaan takaa.

Aidalla alkoi juoksut vähän ennen juhannusta. Juoksuväli noin kuusi (6) kuukautta. Syksyllä tarkoitus olis kuvata Aidan lonkat ja kyynärät, ehkä siinä samalla sitten sterilointi.. Ei tarvis useempaan kertaan nukuttaa.

Tänään oltiin Mäntsälässä KR-näyttelyssä. Meidän koirista vain Wia oli kehässä, Aida ja Tiitu oli mukana turisteina. Tämä oli Wian eka näyttely pentujen jälkeen, ja tuloksena ERI. Kuulemma ollaan tähän tyytyväisiä, kun turkkia ei paljoa ole ja pennuistakaan ei niin pitkä aika ole kulunut. Kuvasin kehästä muutamia koiria, lähinnä tuttujen omistamia. Kuvat löytyvät kaikki kuvagalleriasta, johon linkki löytyy sivun oikeasta reunasta. Aidakin sai kameralle poseerata, tuomarille ei tällä kertaa.

Mulla lomakin loppuu tähän päivään.. Ei kiinnosta mennä töihin, ei sitten yhtään. Ainakin yksi lomaviikko lisää olisi passannut, mutta pakko kai se on sinne vaan palata.. Loma oli kiva, kelit hyvät ja tekemistä riitti. Aika vaan loppui kesken, vaikka olin varma että kerkeäisin tekemään paljon enemmänkin.Talvella mahdollisesti tiedossa etelänreissua, joten sitä odotellessa sitten!

Taika 23.7.2003-14.5.2014

Vaikka lähtösi tuli yllätyksenä ja jaksoit viimeiseen asti olla pirteä ja urhea ihana itsesi, ikävä on kova! Koitan silti ymmärtää että nyt sun on parempi olla! ♥ Oot maailman rakkain mulle aina, ykskään koira ei tuu sua korvaamaan! Lepää rauhassa, nyt ei ole enää kipuja ♥ ♥

Kipeenä...

Pitkästä aikaa päivittelyä.. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut uhrata ajatuksia blogille yhtään, tuntuu ettei mitään kirjoitettavaa ole, vaikka aika paljon on tapahtunutkin.

Wialle syntyi 5 ihanaa pentua 20.1. Olen ollut niitä katsomassa ja lellimässä monta kertaa, ne on aivan liian suloisia ja ei niistä voi yhdestäkään luopua! Myös Aida on päässyt katsomaan pentuja, ja vasten odotuksia se käyttäytyi niiden kanssa oikein mallikkaasti! Kovasti se tykkää leikkiä pentujen kanssa ja osaa varoa niitä todella hyvin. Ihanaa katseltavaa, kun tosiaan oletin sen olevan pentuja kohtaan vähän turhan raju leikeissään. Taikakin pääsi niitä katsomaan, ja senkin käytös yllätti. Taika murisi pennuille! Ei tykännyt yhtään olla niiden ympäröimänä ja halusi vain pois, vaikka portin takaa olikin kovin kiinnostunut pentujen tekemisistä. Yksi pennuista onneksi jää äidille, tällä hetkellä neiti on kutsumanimeltään Ruu, hän on oikein nätti tyttö ja luonnetta tuntuu riittävän. (ikää kuvassa 4,5 viikkoa)

Aidan kohdalla ollaan nyt jo mietitty monta kertaa, tullaanko sitä käyttämään jalostukseen tulevaisuudessa. Asia ei missään vaiheessa ole ollut selvä johtuen Aidan epävarmuudesta ja muista seikoista, mutta nyt asiaan on tullut lopullinen päätös, mihin ei enää pysty vaikuttamaan muut tekijät. Aidan siskolla todettiin lievä OCD, ja sen takia olemme päättäneet olla teettämättä Aidalle pentuja missään vaiheessa. Periaatteessa helpotus saada tähän asiaan päätös, mutta toisaalta harmittaa kun taaskaan en omalle koiralle tule saamaan pentuja terveydellisistä syistä. Ehkä sitten seuraavalle, joskus monen monen vuoden päästä.....

Terveydestä puheen ollen.. Viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä mulla nousi kuume melko korkealle ja alkoi kamalalta tuntuva yskä. Sunnuntaina lähdin viemään autoa takaisin äidille Espooseen ja illan vietin siellä myös. Sen illan aikana kuume nousi 40 asteen tuntumaan ja jäin yöksi sinne. Seuraavana päivänä kuume ei lähtenyt laskuun edes lääkkeiden avulla ja kävimme hakemassa mulle lisää vaatteita kotoota, jotta voin olla pidemmän aikaa yötä Espoossa.

Tiistaina olo oli jo ihan kamala, kolmatta päivää kuume siellä 39-40 asteessa ja varasin lääkäriajan sille päivälle. Lähdin lääkäriin käymään tarkoituksena saada sieltä antibiootit mukaan ja sitten kotiin (/Espooseen) lepäämään. Mehiläisessä otettiin verikokeet (kiitos tosi pätevälle laboratorion työntekijälle, en valitettavasti nimeä muista kun olin niin sekaisin, mutta ei ole ikinä tuntunut neula noin vähän verta otettaessa!) ja tuloksena tulehdusarvot 118. Lääkäri kysyi että millä olen tullut paikalle ja miten pystyn oikeastaan enään edes kävelemään. Hän kirjoitti lähetteen Haartmanin sairaalaan erikoissairaanhoitoon ja sinne sitten.

Haartmanissa mut otettiin sisälle ja päivän aikana ne teki monia kokeita, otti röntgenkuvia sun muuta. Tuloksena oli keuhkokuume ja influenssa. Vastahakoisesti mut päästettiin kotiin illalla, kunhan lupasin tulla takaisin jos olo huononisi yhtään. Keskiviikko-aamuna kävin uudelleen verikokeissa Jorvissa, tuloksena tulehdusarvot 146. Tällä hetkellä olo ainakin tuntuu paremmalta, mutta se voi toki olla lääkkeistä johtuvaakin.. Vähän ollut vetämätön olo koko viikon ja enemmän vaan harmittaa se, että huomenna la olisi ollut yksi keikka, jota olen odottanut todella kauan, ja nyt en pääse sinne. :(