Tokoilua ja lenkkeilyä

Käytiin tänään Aidan kanssa tokoilemassa äitin valvovan silmän alla. Oon itse vieläkin niin tunari noissa asioissa, että ihan hyvä jos joku on sanomassa mitä pitää tehdä ja millä tavalla. Aida on kehittynyt kyllä hurjasti jo. Tänään tehtiin:

seuraaminen - vieläkin mennään imuttamalla, ei pysty suorittamaan itsenäisesti. Nyt alan vähitellen nostamaan kättä pois pienissä pätkissä kerrallaan, jos saisi itsenäisemmäksi.

luoksetulo - nyt ei saanut käyttää kättä apuna sivulle tultaessa. Ekalla kerralla Aida olisi tullut viereen istumaan, ellen olisi tyrinyt sitä kehumalla liian aikaisin. Eihän se seuraavilla kerroilla edes koittanut tulla itsenäisesti vierelle, vaan kädellä jouduin ohjaamaan. Muuten toimii luoksetulo tällä hetkellä hyvin, tulee kovalla innolla, ja malttaa odottaa "tule"-käskyä.

noutokapula - kokeiltiin ekaa kertaa, miten neitokainen suhtautuu isoon noutokapulaan. Ensin vähän kummasteli, mutta nappasi sen kuitenkin suuhunsa ja jopa toi sitä mulle päin! Se taisikin olla aika kiva juttu.

tunnarikapula - myöskin ekaa kertaa koitettiin tätä. Pyörittelin kapulaa käsissä jonkun aikaa ja näytin sitä Aidalle, jonka jälkeen istumaan ja odottamaan. Kävin piilottamassa kapulan puoliksi ruohikkoon, että näkyi vähän ja Aidalle sitten "etsi"-käsky. Ekalla kerralla löysi hienosti, koska pystyi käyttämään silmiään. Seuraavalla kerralla laitoin kokonaan piiloon, ei niin hyvin löytänyt, mutta tästä se lähtee.

Tokoiluhetken jälkeen mentiin lenkille Malminkartanon pelloille. Polku näytti kuivemmalta mitä oikeasti oli, tuloksena rapaiset Aida ja Wia. Taika hienosteli sen verran taas, ettei mikään muu sotkeentunut kuin tassunpohjat :D Neiti hienohelma. Muutamia kuvia räpsäisin tälläkin kertaa, Taikasta ei valitettavasti tullut julkaisukelpoisia.

täältä mää tuuuuunn!!

kieli on varmaan metrin pituinen :p

kaunis Wia <3

Hassu pieni

Meillä on perehdytty telkkarin hienoon maailmaan. Pienen lempipuuhaa lentävien lehtien jahtaamisen, lumensyömisen (autetaan kevään tuloa!), riuhtomisleikkien, oman silmärähmän syömisen, ruuanlaitossa avustamisen ja monien muiden asioiden ohella. Kyllä se silti loppujen lopuks taitaa ihan fiksukin joskus olla.

Aida 6 kuukautta

Perjantaina minun pieni täytti jo puoli vuotta! Kaippa se on pakko uskoa, että kyllä se sittenkin kasvaa vaikka omat silmät ovat sille jo sokeaksi tulleetkin.. Karvakin on vihdoin ja viimein ruvennut kasvamaan! :D Perjantai meni aika touhukkaissa merkeissä. Käytiin äitin ja kaikkien koirien kanssa Malminkartanon koirapuistossa, vaikka alunperin oli tarkoitus mennä lenkille sinne suunnille. Aida riehui hullun lailla uusien kavereitten kanssa, lopputuloksena läpimärkä koira.

Malminkartanosta suunnattiin Kauklahteen treenaamaan tokoa. Aida teki oikein hienoa työtä, vaikka suurimmaksi osaksi vain leikittiinkin. Tein Taikankin kanssa pitkästä aikaa kunnolla tokoliikkeitä, tehtiin luoksetuloa, seuraamista, paikallaoloja ja seuraamisesta pysäytyksiä. Vanhus oli ihan into piukeena kokoajan, oli haljeta onnesta kun pääsi tekemään töitä. Lopputreeneistä tuloksena oli kaksi väsynyttä koirua. Oli tyhmää jättää Aidan puolivuotiskuvien ottaminen treenien jälkeen, sillä eihän siitä mitään tullut. Nakitkaan ei enää kiinnostanut, tuijotti vaan "älä jaksa"-ilme naamalla. Miljoonista kuvista sain yhden seisontakuvan onnistumaan edes jotenkuten, sentään. Ensi kerralla sitten ehkä ennen treenejä ne kuvat.. :D

Treenien jälkeen mentiin pikaisesti vielä käymään Mian luona katsomassa uutta tulokasta. Voi mikä pieni nallekarhu Elvis-poika olikaan <3 Ihana vaaleanruskea-valkoinen karvapallo.